Vuosia olen kärsinyt kovista hartia- ja niskasäryistä, alaselän säryistä, käsien ja sormien puutumisesta ja tikkuilusta, huonosta ryhdistä. Rintani muuttuivat ensimmäisen raskauden jälkeen suuresti. Ne kasvoivat, venyivät ja saivat lisää painoa.
Suuret rinnat ovat häirinneet liikuntaharrastuksiani, sillä en pysty ratsastamaan, juoksemaan, hyppimään tai tanssimaan kunnolla pitämättä rinnoistani kiinni, mikä ei tietenkään ole kovin soveliasta käytöstä julkisilla paikoilla. Jopa Pilateksessa olen toisinaan saanut tuntea suurien rintojeni kiron. Mitkään kalliitkaan urheiluliivit eivät kykene pitämään aisoissa rintojani, jotka kooltaan ovat pääni kokoiset.
Puhumattakaan esteettisestä puolesta! Jos paitapusero istuu vyötäröltä ja harteista, irvistää nappirivi komeasti rinnan kohdalta. Jos se taas istuu rinnoista, löksöttää pusero sitten muualta. Niin pientä kaula-aukkoa ei mekkoihin ja puseroihin ole keksittykään, etteikö sieltä tissivako välillä onnistuisi vilahtamaan. Kyllä tympäisee katsella valokuvia, kun melkein aina välys pilkottaa, vaikka aamulla peiliin katsoessani minusta on näyttänyt siltä, että kaula-aukko on riittävän peittävä; pidänhän aina t-paitaa siellä alla lisäpeitteenä suojaamassa tissivakoa.
Ja entäs rintaliivien tai uima-asujen löytyminen sitten! Sopivia liivejä löytyy vain erikoisliikkeistä, erittäin kalliilla hinnalla. Silti hartioihini on painunut kait ikuiset, syvät painaumat liivien olkaimista. Bikineitä ja uikkareita en ole käyttänyt enää vuosiin. Kun ei vain löydy sellaisia, jotka pitäisi rintani aisoissa.
Oletteko muuten koskaan joutuneet tilanteeseen, jossa mieshenkilö puhuu rinnoillesi? Kun hänen pitäisi katsoa sinua silmiin ja puhua sinulle, hän katsookin rintojasi ja puhuu niille. Minä olen, monesti. Jopa työelämässä ja se on ärsyttävää. Joskus nöyryyttävääkin. Vaikka noloahan se oikeastaan on vain niille miehille, jotka sitä tekevät, ei minulle.
Tässäpä niitä syitä, joita mielessäni olen vuosia pyöritellyt. Ja sitten eräänä torstaipäivänä, jumppatunnin aikana (kuinkas muutenkaan) se minun mittani tuli täyteen. Taas harmitti, kun en voinut jumpata tissieni takia täysillä. Yhtäkkiä ajattelin, että MIKSI en ole tehnyt asialle mitään? MIKSI en ole edes yrittänyt?
(No, myönnettäköön että kerran tk-lääkäriltä asiasta kysyin, kun olin hakemassa jälleen uutta särkylääkekuuria kipeisiin hartiohini ja hän vain kohautteli olkiaan eikä sanonut juuta eikä jaata. Tästä minulle jäi mielikuva, että en sitten kaiketi kriteereitä täytäkkään.)
Mutta sitten siis tein päätöksen sinä torstaina, kesken jumppatunnin. Heti kotiin päästyäni soitin Mehiläiseen ja tilasin ajan plastiikkakirurgille, joka voisi suoraan tehdä arvion kelpoisuudestani julkisen puolen leikkaukseen. Siitä se sitten lähti! =)
Hei Tiramisu,
VastaaPoistaOlen paininut itse samojen asioiden kanssa jo kauan - mennäkö leikkaukseen vai ei. Pari kertaa asiasta olen työterveyslääkärille jutellu, joka on lähinnä kohautellut olkapäitä ja vähetelly ongelmaa todeten, ettei mun kriteerit täyty julkiseen leikkaukseen (31v., 168cm, 68kg, 65HH). Tällä viikolla otin asian esille gynekologini kanssa, joka kannusti minua leikkaukseen - kerrankin joku lääkäri kuunteli OIKEASTI ja otti asian vakavasti!! Julkisen puolen leikkauksen kriteeritkin kuulemma täyttyvät ja lääkäri on valmis kirjoittamaan lähetteen anytime. Nyt on sitten se vaikein osuus edessä: tehdä se varma oma päätös leikkaukseen menemisestä. Mitäs jos kaikki ei menekään ok?
Minä olen myös jo vuosia miettinyt tuota rintojen pienennystä. Koko ikäni olen kärsinyt kovista päänsäryistä niskavaivoista jne. Liivikokoni on H75. Kunnes oli fysioterapeutilla ja hän suositteli minulle tätä leikkausta. Niinpä varasin ajan tk lääkärille. Hän oli ihana nuori nainen joka TODELLA kuunteli minua kun kerroin vaivoistani. No sitten mittailtiin ja hän totes että kyllä nämä kriteerit täyttää minulla 100%. Sain siis täydet pinnat!!! Lähete siis sairaalaan ja kutsu tuli 3kk:n päästä kirurgin juttusille. Ja hän tutki ja mittasi ja juttelimme vaivoistani. Ja siitä sit laitettiin leikkausjonoon. Ja nyt minulla on leikkaus edessä 2 viikon päästä. Kyllä jännittää!! Mutta toisaalta odotan sitä jo innolla ja varsinkin sitä että saa liivejä mistä kaupasta vaan eikä tarvitse mennä ostoksille erikoisliikkeeseen erikoishintaan...
VastaaPoista