tiistai 30. marraskuuta 2010

Näin se kaikki alkoi

Niin siinä sitten kävi eräänä loppusyksyn torstaipäivänä, että mittani tuli täyteen. Tai rinnanmittani tuli ylitäyteen jo kauan, kauan aikaa sitten ja tuona torstaina päätin tehdä asialle jotakin. Minulla on liian suuret rinnat, pulleat purjeet, isot tissit, mahtavat melonit. Mittani löytyvät täältä.

Vuosia olen kärsinyt kovista hartia- ja niskasäryistä, alaselän säryistä, käsien ja sormien puutumisesta ja tikkuilusta, huonosta ryhdistä. Rintani muuttuivat ensimmäisen raskauden jälkeen suuresti. Ne kasvoivat, venyivät ja saivat lisää painoa.

Suuret rinnat ovat häirinneet liikuntaharrastuksiani, sillä en pysty ratsastamaan, juoksemaan, hyppimään tai tanssimaan kunnolla pitämättä rinnoistani kiinni, mikä ei tietenkään ole kovin soveliasta käytöstä julkisilla paikoilla. Jopa Pilateksessa olen toisinaan saanut tuntea suurien rintojeni kiron. Mitkään kalliitkaan urheiluliivit eivät kykene pitämään aisoissa rintojani, jotka kooltaan ovat pääni kokoiset.
Puhumattakaan esteettisestä puolesta! Jos paitapusero istuu vyötäröltä ja harteista, irvistää nappirivi komeasti rinnan kohdalta. Jos se taas istuu rinnoista, löksöttää pusero sitten muualta. Niin pientä kaula-aukkoa ei mekkoihin ja puseroihin ole keksittykään, etteikö sieltä tissivako välillä onnistuisi vilahtamaan. Kyllä tympäisee katsella valokuvia, kun melkein aina välys pilkottaa, vaikka aamulla peiliin katsoessani minusta on näyttänyt siltä, että kaula-aukko on riittävän peittävä; pidänhän aina t-paitaa siellä alla lisäpeitteenä suojaamassa tissivakoa. 

Ja entäs rintaliivien tai uima-asujen löytyminen sitten! Sopivia liivejä löytyy vain erikoisliikkeistä, erittäin kalliilla hinnalla. Silti hartioihini on painunut kait ikuiset, syvät painaumat liivien olkaimista. Bikineitä ja uikkareita en ole käyttänyt enää vuosiin. Kun ei vain löydy sellaisia, jotka pitäisi rintani aisoissa.

Oletteko muuten koskaan joutuneet tilanteeseen, jossa mieshenkilö puhuu rinnoillesi? Kun hänen pitäisi katsoa sinua silmiin ja puhua sinulle, hän katsookin rintojasi ja puhuu niille. Minä olen, monesti. Jopa työelämässä ja se on ärsyttävää. Joskus nöyryyttävääkin. Vaikka noloahan se oikeastaan on vain niille miehille, jotka sitä tekevät, ei minulle.

Tässäpä niitä syitä, joita mielessäni olen vuosia pyöritellyt. Ja sitten eräänä torstaipäivänä, jumppatunnin aikana (kuinkas muutenkaan) se minun mittani tuli täyteen. Taas harmitti, kun en voinut jumpata tissieni takia täysillä. Yhtäkkiä ajattelin, että MIKSI en ole tehnyt asialle mitään? MIKSI en ole edes yrittänyt? 

(No, myönnettäköön että kerran tk-lääkäriltä asiasta kysyin, kun olin hakemassa jälleen uutta särkylääkekuuria kipeisiin hartiohini ja hän vain kohautteli olkiaan eikä sanonut juuta eikä jaata. Tästä minulle jäi mielikuva, että en sitten kaiketi kriteereitä täytäkkään.)

Mutta sitten siis tein päätöksen sinä torstaina, kesken jumppatunnin. Heti kotiin päästyäni soitin Mehiläiseen ja tilasin ajan plastiikkakirurgille, joka voisi suoraan tehdä arvion kelpoisuudestani julkisen puolen leikkaukseen. Siitä se sitten lähti! =)

Plastiikkakirurgin vastaanotolla


29.11.2010: Tänään kävin plastiikkakirurgin juttusilla. Lähes kolme viikkoa jouduin odottamaan tuota aikaa ja varsinkin eilen aloin jännittää ja hermoilemaan toden teolla. Entä jos en kelpaa leikattavaksi? Entä jos kriteerini eivät täyty? Jotenkin hävetti ja nolotti ajatus, mennä nyt sinne kerjäämään tällaista leikkausta, entä jos ne nauraa mut pihalle? Kertailin mielessäni perusteluitani ja mittailin kaulakuoppa-nänni-mittaa, ainoastaan sillä seurauksella, että mittatulos oli joka kerta eri ja se hermostutti minua entistä enemmän. Koko päivän sitten olin kuin tulisilla hiilillä, odottaen iltaa ja tapaamistani lääkärin kanssa. 

Kerroin heti kättelyssä lääkärille, että minua hermostuttaa kovasti, koska olen tästä vuosia haaveillut, mutta pelkään, täytänkö kriteereitä. Ensin lääkäri kyseli terveydellisiä ja muitakin haittoja. Sitten käytiin läpi minun ruumiin mitat: olen vain 160 cm pitkä ja normaalipainoinen, joten kuppikoko 70E on aika iso tähän varteen. Sitten lääkäri käski ottaa puseron pois. Jo ennen mittaamista hän sanoi, että koska rintani ovat selkeästi epäsymmetriset, olen jo sillä perusteella oikeutettu julkisen puolen leikkaukseen. Rintani ovat kuulemma enimmäkseen rintarauhasta, ei rasvaa. Lisäksi kaulakuoppa-nänni-mittani täyttyi myös, se oli toisessa rinnassa 28 cm ja toisessa 25. Eli tuostakin kokoeron huomaa! 

Hassua, että vaikka olen aina tiennyt olevani vähän eriparitissi, se ei ole koskaan ollut minulle ongelma. Vain se, että suuret rinnat häiritsevät elämääni, on ollut minun ongelma. Lopputulemaksi lääkäri sanoi, että pääsen ilman muuta julkiselle puolelle ja että koska hän itse toimii täkäläisen yliopistollisen sairaalan lääkärinä, hän laittaa minut suoraan leikkausjonoon. Kuulisin kuulemma 4-5 kuukauden kuluttua sairaalasta. Leikkaus tehtäisiin kevättalvella, viimeistään puolen vuoden kuluessa. Lääkäri selitti minulle vielä toimenpidettä, kertoi riskeistä ja komplikaatioista, pitkästä toipumisvaiheesta, työläästä haavahoidosta.

Olin ulkona lääkärin vastaanotolta 20 minuutissa, kourassani 73 euron kuitti maksetusta lääkäripalkkiosta, olo äärimmäisen hölmistyneenä, helpottuneena ja iloisena!
Voi miksi ihmeessä odotin näin monta vuotta tämän asian kanssa? Kun se loppujen lopuksi oli näin helppoa? =)